5. SAKSASSA

Maanantai 16.4.

Pyöräilimme hyytävässä aamussa (+2 astetta) koululle kohti latinan oppitunteja. Omat sormeni olivat aivan jäässä, vaikka olinkin ottanut hanskat mukaan. Laura taas pyöräili paljain käsin eikä juuri valittanut kylmyydestä, mutta onhan se jo huomattu aikaisemminkin: saksalaisilta ilmeisesti puuttuu kylmäntuntoaisti.

Koululla vastaamme käveli noitia, keijuja, supermiehiä, punainen sukkamies sekä muuta sekalaista porukkaa, sillä viikon kestävät penkkarit olivat alkaneet. Emme kaikki mahtuneet istumaan latinanluokkaan, joten me ilman istumapaikkaa jääneet saimme vapautuksen tunneilta. Minä ja Suvi lähdimme kahvilaan ja tyhjentämään ruokakauppaa suklaasta, kun melkein kaikki muut jäivät tunnille katsomaan oopperaa.

Tuntien päätyttyä etsiskelimme toinen toisiamme ja kiertelimme vielä yhdessä kaupungilla. Eräs mummo tuli juttelemaan Ulrikalle Jarista (Häkkisestä), se taitaa olla aika julkkis täällä.

Lähdimme kaupungintalolle jostain syystä tuntia myöhemmin kuin meidän oli alunperin pitänyt. Edellisenä päivänä Vechtaan oli saapunut vaihto-oppilaita myös Puolasta ja Hollannista, ja kaupungintalolla meistä kaikista otettiin ryhmäkuva ja pormestari piti hyvin EU-painotteisen tervetulopuheen, jonka Jari taidokkaasti tulkkasi meille. Näimme Vechtasta kertovan saksankielisen videon, joka ainakin saksalaisten mielestä oli hyvin hauska siinä esiintyvien opettajien ja sukulaisten vuoksi. Meitä muita viihdyttivät lähinnä videossa esiintyvät tiput, koiranpennut ja muut tosi söpöt ja ihanat eläimet.

Ohjelman viivästyksen vuoksi emme valitettavasti päässeetkään vielä tänään käymään Vechta-museossa, vaan jouduimme malttamaan mielemme ja odottamaan museokäyntiä seuraavaan päivään. Menimme koululle syömään makkara-lihapullakeittoa ja Suvi sai takaisin vessaan unohtamansa sormuksen, jonka joku rehti saksalainen oli vienyt löytötavaratoimistoon.

Kahden aikoihin lähdimme golfaamaan entisen rehtorin, Mr. Zapfen kanssa. Harjoittelimme lyöntejä, katsoimme Zapfen ja erään toisen herran golfausta sekä etsiskelimme palloja metsästä.

Golfauksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka itse käytin pakkaamiseen ja perheeni kanssa hengailuun. Ensimmäisen illan jälkeen en olekaan käynyt "kotona" kuin lähinnä syömässä ja nukkumassa, joten nämäkin ruhtinaalliset pari tuntia tuntuivat paljolta.

Illalla lähdimme viettämään barbecue-iltaa Gretan luokse. Järkytykseksemme saimme kuulla viettävämme koko illan ulkona, mikä ei erityisemmin ilahduttanut meitä suomalaisia, jotka emme ole tottuneet niin kylmiin olosuhteisiin. Söimme makkaraa, salaatteja ja leipää, joita kaikki olivat tuoneet nyyttäri-tyyliin. Sanna viihdytti erityisesti Villeä "tyhmällä äidinkielenopettajailmeellään" ja illan aikana saatiin myös ehkä matkan ensimmäinen normaali kuva Tuukasta. Istuimme kiinni nuotiossa ja selvisimme kuin selvisimmekin illasta jäätymättä (paitsi tietysti Riikka).

-Anniina Olkkonen