Lähdimme koululta noin klo 3.30 torstai aamuna. Osa lähtijöistä, kuten tunnetut unikekomme Ville
ja Lauri päättivät suoraan jatkaa uniaan suunnatessamme kohti Helsinkiä. Toiset olivat kuitenkin
enemmän täpinöissään ja tunnelma oli melko levoton koko bussimatkan ajan. Veera, Mari & Tuukka
jaksoivat hyvin käydä "rakentavaa" keskustelua toisten yrittäessä (nimenomaan yrittäessä) saada
unenpäästä kiinni.
Lentokentällä selvisimme kaikista tarkastuksista hilpeänä pienimpään lentokoneeseen, jonka
olimme koskaan nähneet. Lentomatka sujui nopeasti ja ensimmäisen haasteen Hampurin lentokentällä
meille kaikille aiheutti WC-tilat, joissa yllätykseksemme ovet avautuivat sisäänpäin. Oli varmasti
hauska näky, kun jonotimme tyhjiin vessoihin luullessamme niiden olevan varattuja.
Saksalaiset ystävämme olivat hieman myöhässä, mutta saapuivat lopulta luoksemme. Jälleennäkeminen
oli iloinen, mutta kaikki olivat hieman hämillään. Seuraavaksi ohjelmassa oli vapaamuotoista kiertelyä.
Minkä jälkeen saimme englanninkielisen esittelyn Hampurista bussilla kierrellen. Me suomalaiset olimme
todella väsyneitä ja moni nukkuikin kiertoajelun aikana ainakin hieman. Suuri nälkä vaivasi myös joitakin
ja saadessamme lähteä shoppailemaan kaikki suuntasivat etsimään ruokapaikkoja.
Monet lähtivät omille teilleen, mutta Ulrika, Riikka, Anniina, Juho, Marvin ja minä suuntasimme isoon
ostoskeskukseen. Ensimmäinen kriteeri ruokapaikan suhteen oli: " Eikä sitten mennä mäkkiin!". Pitkään
pohdittuamme valitsimme intialaisen ruokapaikan, josta Riikan johdolla saimme tilattua jonkinlaista
kana-ja riisisekoitusta. Ruoka oli itseasiassa todella hyvää. Siinä syödessämme totesimme, että Saksan
pikaruokakulttuuri on todella erilainen verrattuna suomalaiseen. Kaikkialla oli vain pikkukioskeja,
vain pari pöytää ulkopuolella ja joista suunnattiin kauppakeskuksen penkeille syömään.
Ilma oli ollut melko lämmin noin +10 astetta ja aurinko paistoi. Shoppailtuamme suuntasimme takaisin
bussille, kun sade zllätti meidät. Siinä hieman kastuimme kiilastessamme vuoronperään Juhon ainoan
sateenvarjon alle. Bussimatka Vechtaan kului äänekkäissä oloissa, kun me suomalaiset olimme piristyneet
matkaväsymyksestämme. Lähestyessämme Vechtaa, alkoivat kaupunkimaisemat muuttua maaseutumaisemiksi.
Kaikki alkoivat tarkkaavaisemmiksi pohdiskellessamme missä saksalaisten koulu sijaitsisi.
Saapuessamme koululle vertasimme sitä heti omaan kouluumme siellä Sysmässä: "Pelkkä tuo alimmainen
kerros näyttää koulumme kokoiselta." sanoi Juho. Koulun pihalla erkanimme omien saksalaistemme koteihin,
Minun perheessäni kaikki esittelivät innoissaan itsensä minulle, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan
omaan huoneeseeni. Pian minut kuitenkin pyydettiin iltapalalle ja annoin tuliaiseni perheelle. Vanhemmat
olivat innoissaan Päijänne-lehtisestä ja kyselivät kuvista ja Sysmästä kaikenlaista. Tämän jälkeen noin
kello 22 Saksan aikaa menin nukkumaan mietiskellen mitä kaikkea mukavaa tämä viikko toisikaan tullessaan.
Kirjoittanut: Annika Nurminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti