Viimenen päivä Saksassa

17.4 viimenen pvä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Aamulla piti taas herätä kouluun ja kaikki olivat hyvin virkeitä edellispäivän grillijuhlien takia. Oppitunteja olisi ollut kaksi heti aamulla, mutta siellä ei tainnut ketään olla…. Kaikki olivat shoppailemassa Vechtassa viimeisiä tuliaisia. Tämän jälkeen menimme Vechta  museoon, missä oli taas jälleen guided tour, museossa oli mm. erilaisia kidutusvälineitä. Tämän jälkeen oli vielä ruokailua koulun kanttiinissa ja bussi lähti pihasta kohti Hampuria  klo 14.30. Budjetti oli ilmeisesti loppunut, sillä bussi oli pieni ja hikinen ja matkatavaroille tarvitsi erillisen perävaunun…  Lentokenttä oli hyvin suuri ja siellä sai stepata edes takaisin  kilometri tolkulla että löysi mitä etsi. Lento lähti seitsemän aikaan ja siellä sai ihan hyvin nukutuksikin kun Veera ja Mari eivät kiljuneet koko matkaa  Sama juttu bussissa Helsingistä Sysmään! Kotona oltiin n. yhden aikaa. Omaan sänkyyn oli aika ihanaa päästä nukkumaan! 

-Anni Viljanen

Saksa maanantai

Maanantai 

Itse heräsin kello kuusi ja tavallisten aamutoimien jälkeen kävelimme Sinan kanssa bussipysäkille. Bussin ovella saksalaiset kävivät kiivasta taistelua siitä, kuka pääsee sisälle ensimmäisenä. Itse seurasin työntämistä ja puskemista turvallisen välimatkan päästä. Koululle saavuimme ensimmäisten joukossa ja odottelimme hallissa muita ryhmäläisiämme. Ohjelmassa oli kaksi tuntia koulua, osalla oli maantietoa ja osalla latinaa. Maantiedontunnilla opettaja kuulusteli kotiläksyjä ja saksalaiset olivat erittäin aktiivisia viittaajia. Oppitunnin aiheena oli Golfvirta, oppilaat kirjoittivat muistiinpanoja ja vastailivat opettajan kysymyksiin. Me suomalaiset seurailimme tuntia vähemmän ja enemmän kiinnostuneina. Tuntien jälkeen lähdimme joukolla Kaupungintalolle, jossa oli myös puolalaisia ja hollantilaisia vaihto-oppilaita. Istuimme isossa salissa ja kuuntelimme EU:n ylistyspuheen Jartsan tulkatessa meille erittäin yksityiskohtaisesti. Opimme ainakin sen, että ystävyys on pääsyy sille ettemme ammu toisiamme. Tämän valaisevan puheen jälkeen katsoimme vielä esittelyvideon Vechtasta, ennen kuin siirryimme kouluun ruokailemaan. Jauhelihakeiton jälkeen oli vuorossa golfausta. Kävelimme läheiselle kentälle, jossa meitä opasti Herra Zapfe, koulun entinen rehtori. Saimme kokeilla lyömistä ja puttausta, joita lähes kaikki kokeilivat innoissaan. Lopuksi seurasimme Zapfen ja tämän ystävän peliä kahden reiän ajan. Noin puoli neljältä kierros loppui ja ihmiset lähtivät koteihinsa keräämään voimia iltaa varten, jolloin ohjelmassa oli grillausta Gretan luona (Annin vaihtopari). Pihalle oli sytytetty nuotio, jonka ympärillä kaikista herkimmin palelevat kerääntyivät. Ruoka oli hyvää, söimme erilaisia salaatteja ja valkoista makkaraa. Illanvietto jatkui vielä pitkään opettajien poistuttua, kello kahdentoista aikoihin ihmiset alkoivat pikkuhiljaa lähteä koteihinsa. Kaikki olivat varmasti väsyneitä pitkän päivän päätteeksi ja itse ainakin sammuin kuin saunalyhty, odottaen jo huomista ja lähtöä takaisin Suomeen.


 -Riikka Kataja

Saksa sunnuntai

Sunnuntai, perhepäivä.

Sunnuntain oli ohjelman mukaan varattu perhepäiväksi. Saimme nukkua niin pitkään kuin halusi joten jo tämä seikka teki päivästä hyvän. Pitkien yö unien jälkeen hoidettiin aamu toimet eli hampaiden pesu ja suihkussa käynti. Melkein heti suihkusta tultuani tulivatkin jo Michael ja Suvi meille. Heidän lisääksen tänne tulivat vierailemaan Riikka, Edda ja Maria, ja yksi kolmass henkilö jonka nimeä en muista. Kun kaikki olivat saapuneet söimme saksalaista juusto keittoa. Se oli hyvää. tämän jälkeen katsoimme Hangover 2 saksaksi dupattuna ja suomalaisilla tekstityksillä. Elokuvan jälkeen katsoimme telkkaria. Siinä telkkaria tuijotellessa päivä vierähtikin nopeasti iltaa. Kun vieraat olivat lähteneet, menimme nukkumaan.


- Tuukka Rantanen

Saksa 14.4

Lauantai 14.4.

Aamulla kello 10 lähdimme koulun pihalta bussilla kohti Osnabrückin kaupunkia. Bussimatka kesti noin tunnin ja perille päästyämme kävimme parissa kirkossa. Ne olivat oikein koristeellisen ja hienon näköisiä ulkoapäin (kuten melkein kaikki muutkin rakennukset Saksassa). Kirkkovierailujen jälkeen meillä olikin sitten vapaa-aikaa aika runsaastikin, lähdimme sitten omissa porukoissamme kiertelemään kaupungilla ja etsiskelemään hyviä kauppoja. Olimme ainakin lähestulkoon tietoisia siitä missä milloinkin olimme, mutta missään vaiheessa emme ainakaan oikeasti eksyneet. Kaikki selvisivät perille Felix Nussbaum museoon ja siinä vaiheessa taisivat kaikkien jalat olla jossain määrin aika kipeät kaikesta kävelystä.. Siinä sitten yritimme keskittyä oppaan selostuksiin samalla kun meidän piti seisoa kipeillä jaloillamme. Saksalaiset kiersivät museon eri oppaan kanssa kuin me suomalaiset, ja saivatpa he myös tuolit mukaansa, kun taas me suomalaisparat jouduimme vain seisomaan..
Museon jälkeen menimme uimapaikkaan, joka oli myöskin Osnabrückissä. Se oli jonkin sortin kylpylä, jossa muuten oli harvinaisen vaikea systeemi vaihtaa vaatteet jne..! Selvisimme kuitenkin siitä (erään mukavan siivojan avustuksella) ja pääsimme uimaan. Yhden ison "pää uima-altaan" lisäksi siellä oli myös joitakin pienempiä altaita, mm. porealtaita ja ulkona oli myöskin yksi allas. Uituamme meille tuotti taas päänvaivaa mutkikas vaatteiden vaihtosysteemi ja jotkut meistä tarvitsivat jälleen siivoojan apua päästäkseen ulos pukukopeista.. Kylpyläseikkailun jälkeen, kello seitsemän, lähdimme bussilla takaisin kohti Vechtaa.

- Maria Paavola

5. SAKSASSA

Maanantai 16.4.

Pyöräilimme hyytävässä aamussa (+2 astetta) koululle kohti latinan oppitunteja. Omat sormeni olivat aivan jäässä, vaikka olinkin ottanut hanskat mukaan. Laura taas pyöräili paljain käsin eikä juuri valittanut kylmyydestä, mutta onhan se jo huomattu aikaisemminkin: saksalaisilta ilmeisesti puuttuu kylmäntuntoaisti.

Koululla vastaamme käveli noitia, keijuja, supermiehiä, punainen sukkamies sekä muuta sekalaista porukkaa, sillä viikon kestävät penkkarit olivat alkaneet. Emme kaikki mahtuneet istumaan latinanluokkaan, joten me ilman istumapaikkaa jääneet saimme vapautuksen tunneilta. Minä ja Suvi lähdimme kahvilaan ja tyhjentämään ruokakauppaa suklaasta, kun melkein kaikki muut jäivät tunnille katsomaan oopperaa.

Tuntien päätyttyä etsiskelimme toinen toisiamme ja kiertelimme vielä yhdessä kaupungilla. Eräs mummo tuli juttelemaan Ulrikalle Jarista (Häkkisestä), se taitaa olla aika julkkis täällä.

Lähdimme kaupungintalolle jostain syystä tuntia myöhemmin kuin meidän oli alunperin pitänyt. Edellisenä päivänä Vechtaan oli saapunut vaihto-oppilaita myös Puolasta ja Hollannista, ja kaupungintalolla meistä kaikista otettiin ryhmäkuva ja pormestari piti hyvin EU-painotteisen tervetulopuheen, jonka Jari taidokkaasti tulkkasi meille. Näimme Vechtasta kertovan saksankielisen videon, joka ainakin saksalaisten mielestä oli hyvin hauska siinä esiintyvien opettajien ja sukulaisten vuoksi. Meitä muita viihdyttivät lähinnä videossa esiintyvät tiput, koiranpennut ja muut tosi söpöt ja ihanat eläimet.

Ohjelman viivästyksen vuoksi emme valitettavasti päässeetkään vielä tänään käymään Vechta-museossa, vaan jouduimme malttamaan mielemme ja odottamaan museokäyntiä seuraavaan päivään. Menimme koululle syömään makkara-lihapullakeittoa ja Suvi sai takaisin vessaan unohtamansa sormuksen, jonka joku rehti saksalainen oli vienyt löytötavaratoimistoon.

Kahden aikoihin lähdimme golfaamaan entisen rehtorin, Mr. Zapfen kanssa. Harjoittelimme lyöntejä, katsoimme Zapfen ja erään toisen herran golfausta sekä etsiskelimme palloja metsästä.

Golfauksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka itse käytin pakkaamiseen ja perheeni kanssa hengailuun. Ensimmäisen illan jälkeen en olekaan käynyt "kotona" kuin lähinnä syömässä ja nukkumassa, joten nämäkin ruhtinaalliset pari tuntia tuntuivat paljolta.

Illalla lähdimme viettämään barbecue-iltaa Gretan luokse. Järkytykseksemme saimme kuulla viettävämme koko illan ulkona, mikä ei erityisemmin ilahduttanut meitä suomalaisia, jotka emme ole tottuneet niin kylmiin olosuhteisiin. Söimme makkaraa, salaatteja ja leipää, joita kaikki olivat tuoneet nyyttäri-tyyliin. Sanna viihdytti erityisesti Villeä "tyhmällä äidinkielenopettajailmeellään" ja illan aikana saatiin myös ehkä matkan ensimmäinen normaali kuva Tuukasta. Istuimme kiinni nuotiossa ja selvisimme kuin selvisimmekin illasta jäätymättä (paitsi tietysti Riikka).

-Anniina Olkkonen

Sunnuntain matkakertomus

Sunnuntai 15.4.2012 
 
Family day eli perhepäivä
 
Tänään oli ensimmäinen oikea lepopäivä, sillä tänään ei ollut yhtään yhteistä ohjelmaa vaan isäntäperheet saivat päättää päivän ohjelman yhdessä meidän kanssamme.
 
Viimeöisen valvomisen jälkeen nukutti hyvin ja herääminen tapahtui vasta hieman puolenpäivän jälkeen. "Aamu"toimien jälkeen olimmekin valmiita syömään lounasta Meyerin perheessä. Tarjolla oli perunamuussia porsaanlihalla sekä tietenkin hapankaalia. Ruoka maistuikin hyvin pitkän nukkumisen jälkeen. Jälkiruoaksi oli marjahyytelöä kermavaahdolla.
 
Lounaan jälkeen oli vuorossa pieni kävelylenkki koiraa ulkoiluttaen keväisessä Bakumissa. Alue on hyvin tasaista pohjoissaksalaista maaseutumaisemaa. Kävelemisen jälkeen hyppäsimme autoon suuntana Bakumin kyläkeskus. Pistäydyimme Bakumin protestanttisella kirkolla sekä hautausmaalla. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa katsomaan suomaisemaa. Suot ovat Saksalaisen silmin varmasti paljon harvinaisempaa maisemaa kuin Suomalaiselle, joten näky ei ollut kovin häkellyttävän erilainen.
 
Pienen ajomatkan jälkeen saavuimme Vechtan keskustaan, jossa vierailimme ruuhkaisessa jäätelöbaarissa. Marvinin äiti vei meidät takaisin kotiin ja lähti itse kuoroharjoituksiin. Kotona hypimme trampoliinilla ja rentouduimme. Tietokoneelta katsoimme kuinka Conan O´Brien vitsaili Suomalaisten kustannuksella.
 
Lepäilyn jälkeen olimme suhteellisen nälkäisiä ja päätimme hakea syömistä Kreikkalaistyylisestä ravintolasta. Halpaan annokseen kuului hirveästi lihaa, riisiä sekä kastiketta. Kellon ollessa paljon emme enää viitsineet lähteä takaisin Vechtan keskustaan vaan jäimme kotiin pelaamaan shakkia. Sen jälkeen suunnitelmissa olikin jo nukkumaanmeno. Päivä oli ensimmäinen rentoutumispäivä, jonka avulla huomena jaksamme tulevat päivät.
 
-Juho V

3. päivä Vechtassa

Ohjelmassa oli matka Osnabrückiin ja sinne lähdimme siis kello 10 aikoihin. Aluksi katseltiin joitakin markkinoita ja sitten vierailtiin kahdessa kirkossa. Näimme myös parin, joka meni naimisiin.
Kello 12.30 olikin sitten vapaa-aikaa ja menimme käymään vähän kaupoissa. Ei tietenkään yhtenä ryhmänä vaan jokainen omissa porukoissaan.
Itse tuli kierrettyä vähän pidemmältä, kun kartan luku ei ollut sitä parasta osaamisalaa.
Jalat olivat aivan kipeät, kun tulimme Felix-Nussbaum-Museumiin, jossa oli opastettu kierros englanniksi. Jokainen meistä näytti enemmän tai vähemmän tuskalliselta ja väsyneeltä. Opas oli kyllä kovinkin hupaisi selittäessään silmät pyöreinä ja käsillä huitoen.
 
Kello 17 mentiin jonnekin kylpylään, ja kaikki olivat aivan kujalla siitä miten uima-allaspuolelle pääsee. Joku siivoja sitten opasti meitä ja pääsimme kaikki vihdoin uimaan. Eräät kohtasivat yllättävän näyn mennessään saunaan; siellä istui mies alasti, like a boss.
19 aikoihin lähdimmekin takaisin Vechtaan ja siinä vaiheessa jalat olivat todella kuolleet ja olo hyvin väsynyt.
 
Aivan hauskaa oli, tosin museossa olisi voinut olla penkit ja vähemmän selostusta, josta ainakaan minä en saanut mitään selvää.
 
~Jenni Koivisto
 

1. PÄIVÄ SAKSASSA

Torstai 12.4

Torstaiyönä lähdimme bussilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle 3.30. Osa meistä yritti nukkua, mutta se oli lähes mahdotonta, sillä joidenkin mielestä oli hauskaa häiritä toisten unia. ja ihan vinkkinä, että ei kannata antaa kaverille mitään kofeiinipilleriä keskellä yötä, mitä hyötyä silloin on valvoa, kun yö on tarkoitettu nukkumiseen? Lentokentällä menimme lähtöselvitykseen ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Lentokentällä lähinnä lahnailimme, jotkut ostivat ylikalliit sämpylät ja ylikalliit kahvit. Itse ostin ylikalliin vesipullon.

Lentokone, jolla menimme Hampuriin, oli hyvin pieni. Yhdessä rivissä oli vain 4 penkkiä. Lentokoneessa saimme aamiaiseksi kuivaa sämpylää, kahvia, teetä, limpskaa ja vettä. Lento kesti vain kaksi tuntia.

Lentokentällä kaikki tytöt ryntäsivät vessaan. Kaikilla oli hirveä vessahätä ja kaikki kopit wc-tilassa oli "varattu". Jonotimme kaikki kymmenen tyttöä jonossa vessoihin, mutta hieman alkoi epäilyttämään, sillä vaikka odotimmekin, niin mikään vessa ei vapautunut. Siinä vaiheessa aloimme epäilemään onko vessoissa ja joku meistä keksikin, että vessan ovet aukeavat "väärään suuntaan". Voi sitä naurun määrää.

Laukut saimmekin nopeasti matkaamme ja menimme odottamaan saksalaisten saapumista. Saksalaiset olivat hieman myöhässä. Pääsimme bussiin tavaroittemme kanssa ja lähdimme ajelemaan Hampuriin. Hampurissa kävimme katsomassa Elbeä ja lisäksi meille oli järjestetty sightseeing. Olimme kaikki väsyneitä ja osa nukkui välillä sightseeingin aikana, vaikka se olikin epäkohteliasta. Pääsimme Hampurissa myös kaupoille. Jakaannuimme ryhmiin ja lähdimme keskustaan. Minä kävin kavereiden kanssa syömässä intialaista ruokaa, joka oli todella hyvää. Sen jälkeen jaksoimmekin mennä hieman shoppailemaan. Kävimme myös ruokakaupassa. Täytyy kertoa, että ruoka on täällä todella halpaa. Puolen litran kokispullokin maksoi vain 90 senttiä.

Tähän päivään sisältyi myös toinen mielenkiintoinen vessakokemus. Kävimme ostoskeskuksen vessassa. Siellä oli sisäänheittäjä ja ilman hänen lupaansa ei saanut mennä vessaan. Sisäänheittäjä antoi kahden naisen mennä kerrallaan vessaan. Lisäksi vessasta piti maksaa vippiä.

Lähdimme Vechtaan bussilla ja pidimme hauskaa matkan ajan, joka kesti noin kaksi tuntia. Kaikkialla oli peltoa ja näimme paljon traktoreita ja lehmiä ja heppoja. Kun saavuimme Vechtaan saksalaisten koulun eteen, haisi pihalla aika pahasti lehmän kakka. Tosin erään henkilön mielestä ulkona haisi hieman omenan kukat...

Tapasin koulun pihassa Markuksen perheen ja he vaikuttivat todella kivoilta. Markuksen luona söimme keittoa ja sen jälkeen annoin heille tuliaiset, joista he pitivät paljon. Meninkin jo sänkyyn kello 20 ja nukahdin melko pian.

Kirjoittanut: Ulrika Hovio

1 PÄIVÄ SAKSASSA

Lähdimme koululta noin klo 3.30 torstai aamuna. Osa lähtijöistä, kuten tunnetut unikekomme Ville
ja Lauri päättivät suoraan jatkaa uniaan suunnatessamme kohti Helsinkiä. Toiset olivat kuitenkin 
enemmän täpinöissään ja tunnelma oli melko levoton koko bussimatkan ajan. Veera, Mari & Tuukka 
jaksoivat hyvin käydä "rakentavaa" keskustelua toisten yrittäessä (nimenomaan yrittäessä) saada 
unenpäästä kiinni.
 
   Lentokentällä selvisimme kaikista tarkastuksista hilpeänä pienimpään lentokoneeseen, jonka 
olimme koskaan nähneet. Lentomatka sujui nopeasti ja ensimmäisen haasteen Hampurin lentokentällä
meille kaikille aiheutti WC-tilat, joissa yllätykseksemme ovet avautuivat sisäänpäin. Oli varmasti
hauska näky, kun jonotimme tyhjiin vessoihin luullessamme niiden olevan varattuja.

   Saksalaiset ystävämme olivat hieman myöhässä, mutta saapuivat lopulta luoksemme. Jälleennäkeminen
oli iloinen, mutta kaikki olivat hieman hämillään. Seuraavaksi ohjelmassa oli vapaamuotoista kiertelyä. 
Minkä jälkeen saimme englanninkielisen esittelyn Hampurista bussilla kierrellen. Me suomalaiset olimme
todella väsyneitä ja moni nukkuikin kiertoajelun aikana ainakin hieman. Suuri nälkä vaivasi myös joitakin
ja saadessamme lähteä shoppailemaan kaikki suuntasivat etsimään ruokapaikkoja.

   Monet lähtivät omille teilleen, mutta Ulrika, Riikka, Anniina, Juho, Marvin ja minä suuntasimme isoon 
ostoskeskukseen. Ensimmäinen kriteeri ruokapaikan suhteen oli: " Eikä sitten mennä mäkkiin!". Pitkään
pohdittuamme valitsimme intialaisen ruokapaikan, josta Riikan johdolla saimme tilattua jonkinlaista
kana-ja riisisekoitusta. Ruoka oli itseasiassa todella hyvää. Siinä syödessämme totesimme, että Saksan 
pikaruokakulttuuri on todella erilainen verrattuna suomalaiseen. Kaikkialla oli vain pikkukioskeja,
vain pari pöytää ulkopuolella ja joista suunnattiin kauppakeskuksen penkeille syömään.
 
   Ilma oli ollut melko lämmin noin +10 astetta ja aurinko paistoi. Shoppailtuamme suuntasimme takaisin
bussille, kun sade zllätti meidät. Siinä hieman kastuimme kiilastessamme vuoronperään Juhon ainoan
sateenvarjon alle. Bussimatka Vechtaan kului äänekkäissä oloissa, kun me suomalaiset olimme piristyneet
matkaväsymyksestämme. Lähestyessämme Vechtaa, alkoivat kaupunkimaisemat muuttua maaseutumaisemiksi. 
Kaikki alkoivat tarkkaavaisemmiksi pohdiskellessamme missä saksalaisten koulu sijaitsisi.


   Saapuessamme koululle vertasimme sitä heti omaan kouluumme siellä Sysmässä: "Pelkkä tuo alimmainen
kerros näyttää koulumme kokoiselta." sanoi Juho. Koulun pihalla erkanimme omien saksalaistemme koteihin,
Minun perheessäni kaikki esittelivät innoissaan itsensä minulle, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan
omaan huoneeseeni. Pian minut kuitenkin pyydettiin iltapalalle ja annoin tuliaiseni perheelle. Vanhemmat
olivat innoissaan Päijänne-lehtisestä ja kyselivät kuvista ja Sysmästä kaikenlaista. Tämän jälkeen noin
kello 22 Saksan aikaa menin nukkumaan mietiskellen mitä kaikkea mukavaa tämä viikko toisikaan tullessaan.


Kirjoittanut: Annika Nurminen

3. kysely päättynyt

Blogin kolmas kysely, joka käsitteli tulevaa SYK-Lan tapahtumaa on päättynyt. Kyselyn mukaan laneille on tulossa ainakin 11 ihmistä! Blogillamme on myös lukijoita, jotka harrastavat mieluummin kirjojen lukemista ja lintujen bongaamista pelaamisen sijaan. Hienoa sekin.

Uusi kysely ilmestyy toivottavasti piakoin! Hyvää kevään jatkoa toimituksen puolesta.

PÄÄSIÄISEN JÄLKITUNNELMIA

Hei taas & hyvää ja kaunista päivää!

Tänään oli ensimmäinen Pääsiäisen jälkeinen koulupäivä ja monella oli varmasti pieniä jälkioireita suklaasta. Vai oliko? - Minulla ainakin.

Tässäpä siis hieman tuotearvostelua:

Kindermuna; Mm, oikein tunnistettavissa oleva maku, erottuu joukosta tummasta. Makea ja maitojauheinen maku ja koostumus on varsin herkkä. Tosin pienestä koosta riippuen muna on liian pieni täyttääkseen makeusvaatimuksia, mutta on erinomainen valinta kaloreita välttävälle.

Kyöpelivuori; Isohkon kokoinen ja oikein hyvän makuinen. Ei liian makea ja aika perussuklaa sisältäen oudon, esanssisen maun. Mutta muuten oikein toimiva kokonaisuus.

..Lopuksi on hyvä ottaa arvio myös sm-liigamunasta näin playoffejen alla;

Valkosuklaan ja perinteisen maitosuklaan yhdistelmä. Toimii, mutta ominaisuutena hieman halvahko, rasvainen jälkimaku.
Yllätyksenä on tavallisesti jääkiekkohahmo, joka omaa tietyn joukkueen logon. Mutta entäpä, jos JYPin kannattaja saa Pelicansin -logon omaavan lelun? - Henkilökohtaisesti söisin luultavammin yllätyksenkin.