Matkakertomuksia

Matkakertomuksia Saksasta

1. Päivä

Lähdimme koululta noin klo 3.30 torstai aamuna. Osa lähtijöistä, kuten tunnetut unikekomme Ville

ja Lauri päättivät suoraan jatkaa uniaan suunnatessamme kohti Helsinkiä. Toiset olivat kuitenkin 

enemmän täpinöissään ja tunnelma oli melko levoton koko bussimatkan ajan. Veera, Mari & Tuukka jaksoivat hyvin käydä "rakentavaa" keskustelua toisten yrittäessä (nimenomaan yrittäessä) saada unenpäästä kiinni.

   Lentokentällä selvisimme kaikista tarkastuksista hilpeänä pienimpään lentokoneeseen, jonka 

olimme koskaan nähneet. Lentomatka sujui nopeasti ja ensimmäisen haasteen Hampurin lentokentällä meille kaikille aiheutti WC-tilat, joissa yllätykseksemme ovet avautuivat sisäänpäin. Oli varmasti hauska näky, kun jonotimme tyhjiin vessoihin luullessamme niiden olevan varattuja.

   Saksalaiset ystävämme olivat hieman myöhässä, mutta saapuivat lopulta luoksemme. Jälleennäkeminen oli iloinen, mutta kaikki olivat hieman hämillään. Seuraavaksi ohjelmassa oli vapaamuotoista kiertelyä.Minkä jälkeen saimme englanninkielisen esittelyn Hampurista bussilla kierrellen. Me suomalaiset olimme todella väsyneitä ja moni nukkuikin kiertoajelun aikana ainakin hieman. Suuri nälkä vaivasi myös joitakin ja saadessamme lähteä shoppailemaan kaikki suuntasivat etsimään ruokapaikkoja.

   Monet lähtivät omille teilleen, mutta Ulrika, Riikka, Anniina, Juho, Marvin ja minä suuntasimme isoon ostoskeskukseen. Ensimmäinen kriteeri ruokapaikan suhteen oli: " Eikä sitten mennä mäkkiin!". Pitkään pohdittuamme valitsimme intialaisen ruokapaikan, josta Riikan johdolla saimme tilattua jonkinlaista kana-ja riisisekoitusta. Ruoka oli itseasiassa todella hyvää. Siinä syödessämme totesimme, että Saksan  pikaruokakulttuuri on todella erilainen verrattuna suomalaiseen. Kaikkialla oli vain pikkukioskeja,

vain pari pöytää ulkopuolella ja joista suunnattiin kauppakeskuksen penkeille syömään.

   Ilma oli ollut melko lämmin noin +10 astetta ja aurinko paistoi. Shoppailtuamme suuntasimme takaisin bussille, kun sade yllätti meidät. Siinä hieman kastuimme kiilastessamme vuoronperään Juhon ainoan sateenvarjon alle. Bussimatka Vechtaan kului äänekkäissä oloissa, kun me suomalaiset olimme piristyneet matkaväsymyksestämme. Lähestyessämme Vechtaa, alkoivat kaupunkimaisemat muuttua maaseutumaisemiksi. 

Kaikki alkoivat tarkkaavaisemmiksi pohdiskellessamme missä saksalaisten koulu sijaitsisi.

   Saapuessamme koululle vertasimme sitä heti omaan kouluumme siellä Sysmässä: "Pelkkä tuo alimmainen kerros näyttää koulumme kokoiselta." sanoi Juho. Koulun pihalla erkanimme omien saksalaistemme koteihin.

Minun perheessäni kaikki esittelivät innoissaan itsensä minulle, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan omaan huoneeseeni. Pian minut kuitenkin pyydettiin iltapalalle ja annoin tuliaiseni perheelle. Vanhemmat olivat innoissaan Päijänne-lehtisestä ja kyselivät kuvista ja Sysmästä kaikenlaista. Tämän jälkeen noin kello 22 Saksan aikaa menin nukkumaan mietiskellen mitä kaikkea mukavaa tämä viikko toisikaan tullessaan.

Kirjoittanut: Annika Nurminen

3. Päivä

Ohjelmassa oli matka Osnabrückiin ja sinne lähdimme siis kello 10 aikoihin. Aluksi katseltiin joitakin markkinoita ja sitten vierailtiin kahdessa kirkossa. Näimme myös parin, joka meni naimisiin.

Kello 12.30 olikin sitten vapaa-aikaa ja menimme käymään vähän kaupoissa. Ei tietenkään yhtenä ryhmänä vaan jokainen omissa porukoissaan.

Itse tuli kierrettyä vähän pidemmältä, kun kartan luku ei ollut sitä parasta osaamisalaa.

Jalat olivat aivan kipeät, kun tulimme Felix-Nussbaum-Museumiin, jossa oli opastettu kierros englanniksi. Jokainen meistä näytti enemmän tai vähemmän tuskalliselta ja väsyneeltä. Opas oli kyllä kovinkin hupaisi selittäessään silmät pyöreinä ja käsillä huitoen.

Kello 17 mentiin jonnekin kylpylään, ja kaikki olivat aivan kujalla siitä miten uima-allaspuolelle pääsee. Joku siivoja sitten opasti meitä ja pääsimme kaikki vihdoin uimaan. Eräät kohtasivat yllättävän näyn mennessään saunaan; siellä istui mies alasti, like a boss.

19 aikoihin lähdimmekin takaisin Vechtaan ja siinä vaiheessa jalat olivat todella kuolleet ja olo hyvin väsynyt.

Aivan hauskaa oli, tosin museossa olisi voinut olla penkit ja vähemmän selostusta, josta ainakaan minä en saanut mitään selvää.

Kirjoittanut: Jenni Koivisto

4. Päivä

Sunnuntai, perhepäivä.

Sunnuntain oli ohjelman mukaan varattu perhepäiväksi. Saimme nukkua niin pitkään kuin halusi joten jo tämä seikka teki päivästä hyvän. Pitkien yö unien jälkeen hoidettiin aamu toimet eli hampaiden pesu ja suihkussa käynti. Melkein heti suihkusta tultuani tulivatkin jo Michael ja Suvi meille. Heidän lisääksen tänne tulivat vierailemaan Riikka, Edda ja Maria, ja yksi kolmass henkilö jonka nimeä en muista. Kun kaikki olivat saapuneet söimme saksalaista juusto keittoa. Se oli hyvää. tämän jälkeen katsoimme Hangover 2 saksaksi dupattuna ja suomalaisilla tekstityksillä. Elokuvan jälkeen katsoimme telkkaria. Siinä telkkaria tuijotellessa päivä vierähtikin nopeasti iltaa. Kun vieraat olivat lähteneet, menimme nukkumaan.

Kirjoittanut: Tuukka Rantanen

5. Päivä

Pyöräilimme hyytävässä aamussa (+2 astetta) koululle kohti latinan oppitunteja. Omat sormeni olivat aivan jäässä, vaikka olinkin ottanut hanskat mukaan. Laura taas pyöräili paljain käsin eikä juuri valittanut kylmyydestä, mutta onhan se jo huomattu aikaisemminkin: saksalaisilta ilmeisesti puuttuu kylmäntuntoaisti.

Koululla vastaamme käveli noitia, keijuja, supermiehiä, punainen sukkamies sekä muuta sekalaista porukkaa, sillä viikon kestävät penkkarit olivat alkaneet. Emme kaikki mahtuneet istumaan latinanluokkaan, joten me ilman istumapaikkaa jääneet saimme vapautuksen tunneilta. Minä ja Suvi lähdimme kahvilaan ja tyhjentämään ruokakauppaa suklaasta, kun melkein kaikki muut jäivät tunnille katsomaan oopperaa.

Tuntien päätyttyä etsiskelimme toinen toisiamme ja kiertelimme vielä yhdessä kaupungilla. Eräs mummo tuli juttelemaan Ulrikalle Jarista (Häkkisestä), se taitaa olla aika julkkis täällä.

Lähdimme kaupungintalolle jostain syystä tuntia myöhemmin kuin meidän oli alunperin pitänyt. Edellisenä päivänä Vechtaan oli saapunut vaihto-oppilaita myös Puolasta ja Hollannista, ja kaupungintalolla meistä kaikista otettiin ryhmäkuva ja pormestari piti hyvin EU-painotteisen tervetulopuheen, jonka Jari taidokkaasti tulkkasi meille. Näimme Vechtasta kertovan saksankielisen videon, joka ainakin saksalaisten mielestä oli hyvin hauska siinä esiintyvien opettajien ja sukulaisten vuoksi. Meitä muita viihdyttivät lähinnä videossa esiintyvät tiput, koiranpennut ja muut tosi söpöt ja ihanat eläimet.

Ohjelman viivästyksen vuoksi emme valitettavasti päässeetkään vielä tänään käymään Vechta-museossa, vaan jouduimme malttamaan mielemme ja odottamaan museokäyntiä seuraavaan päivään. Menimme koululle syömään makkara-lihapullakeittoa ja Suvi sai takaisin vessaan unohtamansa sormuksen, jonka joku rehti saksalainen oli vienyt löytötavaratoimistoon.

Kahden aikoihin lähdimme golfaamaan entisen rehtorin, Mr. Zapfen kanssa. Harjoittelimme lyöntejä, katsoimme Zapfen ja erään toisen herran golfausta sekä etsiskelimme palloja metsästä.

Golfauksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka itse käytin pakkaamiseen ja perheeni kanssa hengailuun. Ensimmäisen illan jälkeen en olekaan käynyt "kotona" kuin lähinnä syömässä ja nukkumassa, joten nämäkin ruhtinaalliset pari tuntia tuntuivat paljolta.

Illalla lähdimme viettämään barbecue-iltaa Gretan luokse. Järkytykseksemme saimme kuulla viettävämme koko illan ulkona, mikä ei erityisemmin ilahduttanut meitä suomalaisia, jotka emme ole tottuneet niin kylmiin olosuhteisiin. Söimme makkaraa, salaatteja ja leipää, joita kaikki olivat tuoneet nyyttäri-tyyliin. Sanna viihdytti erityisesti Villeä "tyhmällä äidinkielenopettajailmeellään" ja illan aikana saatiin myös ehkä matkan ensimmäinen normaali kuva Tuukasta. Istuimme kiinni nuotiossa ja selvisimme kuin selvisimmekin illasta jäätymättä (paitsi tietysti Riikka).

Kirjoittanut: Anniina Olkkonen

6. Päivä

Aamulla piti taas herätä kouluun ja kaikki olivat hyvin virkeitä edellispäivän grillijuhlien takia. Oppitunteja olisi ollut kaksi heti aamulla, mutta siellä ei tainnut ketään olla…. Kaikki olivat shoppailemassa Vechtassa viimeisiä tuliaisia. Tämän jälkeen menimme Vechta  museoon, missä oli taas jälleen guided tour, museossa oli mm. erilaisia kidutusvälineitä. Tämän jälkeen oli vielä ruokailua koulun kanttiinissa ja bussi lähti pihasta kohti Hampuria  klo 14.30. Budjetti oli ilmeisesti loppunut, sillä bussi oli pieni ja hikinen ja matkatavaroille tarvitsi erillisen perävaunun…  Lentokenttä oli hyvin suuri ja siellä sai stepata edes takaisin  kilometri tolkulla että löysi mitä etsi. Lento lähti seitsemän aikaan ja siellä sai ihan hyvin nukutuksikin kun Veera ja Mari eivät kiljuneet koko matkaa  Sama juttu bussissa Helsingistä Sysmään! Kotona oltiin n. yhden aikaa. Omaan sänkyyn oli aika ihanaa päästä nukkumaan! 

 - Anni Viljanen

 -Koonnut Topi Rajavuori, Ville Moisanen (paulstreng)