Syksypostaus

Moikka taas! Koulu on rävähtänyt käyntiin ja ensimmäinen jakso on saatu koluttua läpi pian. WerkkoMeedio on elänyt hiljaiseloa jonkin aikaa,johtuen siitä, että uusia oppilaita ei lehtikurssi innostanut. (Toimitus ihmettelee suuresti tätä)

Odotettu matkakertomus Saksasta on nähtävillä etusivulla kuvien kera. Joka päivältä ei tekstiä valitettavasti löydy, mutta toivottavasti saatte jonkinlaisen kokonaisuuden siitä, mitä oppilaat Saksassa tekivät.

Ex-toimituksen puolesta toivotan kaikille lukijoille hyvää syksyä ja tulevaa talvea. Muistakaa pukeutua lämpimästi ja panostaa myös kouluun. Werkkomeedioon ei luultavasti ole  tekstiä tulossa yhtä aktiivisesti, kuin viime lukuvuonna, mutta ehkä vanhat toimittajat saattavat kirjoittaa joistakin koulun tapahtumista, kun kiireiltään ehtivät.

-topi

Matkakertomuksia

Matkakertomuksia Saksasta

1. Päivä

Lähdimme koululta noin klo 3.30 torstai aamuna. Osa lähtijöistä, kuten tunnetut unikekomme Ville

ja Lauri päättivät suoraan jatkaa uniaan suunnatessamme kohti Helsinkiä. Toiset olivat kuitenkin 

enemmän täpinöissään ja tunnelma oli melko levoton koko bussimatkan ajan. Veera, Mari & Tuukka jaksoivat hyvin käydä "rakentavaa" keskustelua toisten yrittäessä (nimenomaan yrittäessä) saada unenpäästä kiinni.

   Lentokentällä selvisimme kaikista tarkastuksista hilpeänä pienimpään lentokoneeseen, jonka 

olimme koskaan nähneet. Lentomatka sujui nopeasti ja ensimmäisen haasteen Hampurin lentokentällä meille kaikille aiheutti WC-tilat, joissa yllätykseksemme ovet avautuivat sisäänpäin. Oli varmasti hauska näky, kun jonotimme tyhjiin vessoihin luullessamme niiden olevan varattuja.

   Saksalaiset ystävämme olivat hieman myöhässä, mutta saapuivat lopulta luoksemme. Jälleennäkeminen oli iloinen, mutta kaikki olivat hieman hämillään. Seuraavaksi ohjelmassa oli vapaamuotoista kiertelyä.Minkä jälkeen saimme englanninkielisen esittelyn Hampurista bussilla kierrellen. Me suomalaiset olimme todella väsyneitä ja moni nukkuikin kiertoajelun aikana ainakin hieman. Suuri nälkä vaivasi myös joitakin ja saadessamme lähteä shoppailemaan kaikki suuntasivat etsimään ruokapaikkoja.

   Monet lähtivät omille teilleen, mutta Ulrika, Riikka, Anniina, Juho, Marvin ja minä suuntasimme isoon ostoskeskukseen. Ensimmäinen kriteeri ruokapaikan suhteen oli: " Eikä sitten mennä mäkkiin!". Pitkään pohdittuamme valitsimme intialaisen ruokapaikan, josta Riikan johdolla saimme tilattua jonkinlaista kana-ja riisisekoitusta. Ruoka oli itseasiassa todella hyvää. Siinä syödessämme totesimme, että Saksan  pikaruokakulttuuri on todella erilainen verrattuna suomalaiseen. Kaikkialla oli vain pikkukioskeja,

vain pari pöytää ulkopuolella ja joista suunnattiin kauppakeskuksen penkeille syömään.

   Ilma oli ollut melko lämmin noin +10 astetta ja aurinko paistoi. Shoppailtuamme suuntasimme takaisin bussille, kun sade yllätti meidät. Siinä hieman kastuimme kiilastessamme vuoronperään Juhon ainoan sateenvarjon alle. Bussimatka Vechtaan kului äänekkäissä oloissa, kun me suomalaiset olimme piristyneet matkaväsymyksestämme. Lähestyessämme Vechtaa, alkoivat kaupunkimaisemat muuttua maaseutumaisemiksi. 

Kaikki alkoivat tarkkaavaisemmiksi pohdiskellessamme missä saksalaisten koulu sijaitsisi.

   Saapuessamme koululle vertasimme sitä heti omaan kouluumme siellä Sysmässä: "Pelkkä tuo alimmainen kerros näyttää koulumme kokoiselta." sanoi Juho. Koulun pihalla erkanimme omien saksalaistemme koteihin.

Minun perheessäni kaikki esittelivät innoissaan itsensä minulle, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan omaan huoneeseeni. Pian minut kuitenkin pyydettiin iltapalalle ja annoin tuliaiseni perheelle. Vanhemmat olivat innoissaan Päijänne-lehtisestä ja kyselivät kuvista ja Sysmästä kaikenlaista. Tämän jälkeen noin kello 22 Saksan aikaa menin nukkumaan mietiskellen mitä kaikkea mukavaa tämä viikko toisikaan tullessaan.

Kirjoittanut: Annika Nurminen

3. Päivä

Ohjelmassa oli matka Osnabrückiin ja sinne lähdimme siis kello 10 aikoihin. Aluksi katseltiin joitakin markkinoita ja sitten vierailtiin kahdessa kirkossa. Näimme myös parin, joka meni naimisiin.

Kello 12.30 olikin sitten vapaa-aikaa ja menimme käymään vähän kaupoissa. Ei tietenkään yhtenä ryhmänä vaan jokainen omissa porukoissaan.

Itse tuli kierrettyä vähän pidemmältä, kun kartan luku ei ollut sitä parasta osaamisalaa.

Jalat olivat aivan kipeät, kun tulimme Felix-Nussbaum-Museumiin, jossa oli opastettu kierros englanniksi. Jokainen meistä näytti enemmän tai vähemmän tuskalliselta ja väsyneeltä. Opas oli kyllä kovinkin hupaisi selittäessään silmät pyöreinä ja käsillä huitoen.

Kello 17 mentiin jonnekin kylpylään, ja kaikki olivat aivan kujalla siitä miten uima-allaspuolelle pääsee. Joku siivoja sitten opasti meitä ja pääsimme kaikki vihdoin uimaan. Eräät kohtasivat yllättävän näyn mennessään saunaan; siellä istui mies alasti, like a boss.

19 aikoihin lähdimmekin takaisin Vechtaan ja siinä vaiheessa jalat olivat todella kuolleet ja olo hyvin väsynyt.

Aivan hauskaa oli, tosin museossa olisi voinut olla penkit ja vähemmän selostusta, josta ainakaan minä en saanut mitään selvää.

Kirjoittanut: Jenni Koivisto

4. Päivä

Sunnuntai, perhepäivä.

Sunnuntain oli ohjelman mukaan varattu perhepäiväksi. Saimme nukkua niin pitkään kuin halusi joten jo tämä seikka teki päivästä hyvän. Pitkien yö unien jälkeen hoidettiin aamu toimet eli hampaiden pesu ja suihkussa käynti. Melkein heti suihkusta tultuani tulivatkin jo Michael ja Suvi meille. Heidän lisääksen tänne tulivat vierailemaan Riikka, Edda ja Maria, ja yksi kolmass henkilö jonka nimeä en muista. Kun kaikki olivat saapuneet söimme saksalaista juusto keittoa. Se oli hyvää. tämän jälkeen katsoimme Hangover 2 saksaksi dupattuna ja suomalaisilla tekstityksillä. Elokuvan jälkeen katsoimme telkkaria. Siinä telkkaria tuijotellessa päivä vierähtikin nopeasti iltaa. Kun vieraat olivat lähteneet, menimme nukkumaan.

Kirjoittanut: Tuukka Rantanen

5. Päivä

Pyöräilimme hyytävässä aamussa (+2 astetta) koululle kohti latinan oppitunteja. Omat sormeni olivat aivan jäässä, vaikka olinkin ottanut hanskat mukaan. Laura taas pyöräili paljain käsin eikä juuri valittanut kylmyydestä, mutta onhan se jo huomattu aikaisemminkin: saksalaisilta ilmeisesti puuttuu kylmäntuntoaisti.

Koululla vastaamme käveli noitia, keijuja, supermiehiä, punainen sukkamies sekä muuta sekalaista porukkaa, sillä viikon kestävät penkkarit olivat alkaneet. Emme kaikki mahtuneet istumaan latinanluokkaan, joten me ilman istumapaikkaa jääneet saimme vapautuksen tunneilta. Minä ja Suvi lähdimme kahvilaan ja tyhjentämään ruokakauppaa suklaasta, kun melkein kaikki muut jäivät tunnille katsomaan oopperaa.

Tuntien päätyttyä etsiskelimme toinen toisiamme ja kiertelimme vielä yhdessä kaupungilla. Eräs mummo tuli juttelemaan Ulrikalle Jarista (Häkkisestä), se taitaa olla aika julkkis täällä.

Lähdimme kaupungintalolle jostain syystä tuntia myöhemmin kuin meidän oli alunperin pitänyt. Edellisenä päivänä Vechtaan oli saapunut vaihto-oppilaita myös Puolasta ja Hollannista, ja kaupungintalolla meistä kaikista otettiin ryhmäkuva ja pormestari piti hyvin EU-painotteisen tervetulopuheen, jonka Jari taidokkaasti tulkkasi meille. Näimme Vechtasta kertovan saksankielisen videon, joka ainakin saksalaisten mielestä oli hyvin hauska siinä esiintyvien opettajien ja sukulaisten vuoksi. Meitä muita viihdyttivät lähinnä videossa esiintyvät tiput, koiranpennut ja muut tosi söpöt ja ihanat eläimet.

Ohjelman viivästyksen vuoksi emme valitettavasti päässeetkään vielä tänään käymään Vechta-museossa, vaan jouduimme malttamaan mielemme ja odottamaan museokäyntiä seuraavaan päivään. Menimme koululle syömään makkara-lihapullakeittoa ja Suvi sai takaisin vessaan unohtamansa sormuksen, jonka joku rehti saksalainen oli vienyt löytötavaratoimistoon.

Kahden aikoihin lähdimme golfaamaan entisen rehtorin, Mr. Zapfen kanssa. Harjoittelimme lyöntejä, katsoimme Zapfen ja erään toisen herran golfausta sekä etsiskelimme palloja metsästä.

Golfauksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, jonka itse käytin pakkaamiseen ja perheeni kanssa hengailuun. Ensimmäisen illan jälkeen en olekaan käynyt "kotona" kuin lähinnä syömässä ja nukkumassa, joten nämäkin ruhtinaalliset pari tuntia tuntuivat paljolta.

Illalla lähdimme viettämään barbecue-iltaa Gretan luokse. Järkytykseksemme saimme kuulla viettävämme koko illan ulkona, mikä ei erityisemmin ilahduttanut meitä suomalaisia, jotka emme ole tottuneet niin kylmiin olosuhteisiin. Söimme makkaraa, salaatteja ja leipää, joita kaikki olivat tuoneet nyyttäri-tyyliin. Sanna viihdytti erityisesti Villeä "tyhmällä äidinkielenopettajailmeellään" ja illan aikana saatiin myös ehkä matkan ensimmäinen normaali kuva Tuukasta. Istuimme kiinni nuotiossa ja selvisimme kuin selvisimmekin illasta jäätymättä (paitsi tietysti Riikka).

Kirjoittanut: Anniina Olkkonen

6. Päivä

Aamulla piti taas herätä kouluun ja kaikki olivat hyvin virkeitä edellispäivän grillijuhlien takia. Oppitunteja olisi ollut kaksi heti aamulla, mutta siellä ei tainnut ketään olla…. Kaikki olivat shoppailemassa Vechtassa viimeisiä tuliaisia. Tämän jälkeen menimme Vechta  museoon, missä oli taas jälleen guided tour, museossa oli mm. erilaisia kidutusvälineitä. Tämän jälkeen oli vielä ruokailua koulun kanttiinissa ja bussi lähti pihasta kohti Hampuria  klo 14.30. Budjetti oli ilmeisesti loppunut, sillä bussi oli pieni ja hikinen ja matkatavaroille tarvitsi erillisen perävaunun…  Lentokenttä oli hyvin suuri ja siellä sai stepata edes takaisin  kilometri tolkulla että löysi mitä etsi. Lento lähti seitsemän aikaan ja siellä sai ihan hyvin nukutuksikin kun Veera ja Mari eivät kiljuneet koko matkaa  Sama juttu bussissa Helsingistä Sysmään! Kotona oltiin n. yhden aikaa. Omaan sänkyyn oli aika ihanaa päästä nukkumaan! 

 - Anni Viljanen

 -Koonnut Topi Rajavuori, Ville Moisanen (paulstreng)

WerkkoMeedio

WerkkoMeedio on lukion lehtikurssilaisten lukuvuoden 2011 - 2012 aikana julkaisema blogilehti.
Blogi on jatkoa aiemmin noin kymmenen vuoden ajan ilmestyneelle lukiolaisten julkaisemalle MediaMeedio lehdelle, joka ilmestyi säännöllisesti 8-10 kertaa lukuvuoden aikana.
Osa jutuista on koottuna alasivuiksi eli lehdiksi (linkit tuossa oikealla -->).

Nyt blogin kirjoittaminen on ainakin toistaiseksi tauolla, koska "Lehtikurssille" ei ollu opiskelijoiden valintoja. Mutta jäädään odottamaa, muuttuuko tilanne ensi lukuvuodeksi ja "herääkö blogi vielä eloon".

Tällekin medialle on ollut ilmiselvästi tilaus - siitä kertoo lukijoiden määrä, lähes 22 500 lukijaa lukuvuoden aikana!

Kiitos kaikille, kirjoittajille ja lukijoille :)

Blogiterveisin jh

Kevään 2012 Ylioppilaat!

Vihdoin ja viimein ovat viralliset tulokset saapuneet kevään YO-kokeista. Sysmän Yhteiskoulun lukiosta pääsi ylioppilaiksi 15, joista Abiturientteja oli 14.

"Vajaan kolmen vuoden ahkerointi ei siis mennyt hukkaan" - kommentoi muuan Abi. Kesäkuun alussa pidetään ylioppilasjuhlat, jonka jälkeen suunnataan uusiin haasteisiin ja koulutuksiin eripuolelle Suomea.

Ohessa asiaan liittyvä YLEn linkki: Lista ylioppilaista 2012; Sysmä

-Raipe

Kisakatsomoiden unelma

Voiko viikonloppu alkaa paremmin kuin kotikisoja isännöivän Suomen jääkiekkopelillä Kanadaa vastaan!?
Todellinen mittari on siis kyseessä ja nyt katsotaan, että missä joukkue todella menee ketjujen ja yhteen pelaamisen osalta.

Ottelu alkaa 20.15 ja on nähtävissä niin AVAlta kuin Canal+ mm-kiekko kanavalta. Toimitus kehottaakin laittamaan liput salkoon ja pitämään peukkujaan pystyssä, sillä nyt mennään!! VAI MITÄ!? -JEES!

Kevään negatiivinen puoli

Kaikkihan varmasti nauttivat kesän odotuksesta ja keväisistä, aurinkoisista ja lämpimistä vuorokausista, mutta entäpä sitten, kun esiin astuu "siitepölyhirmu"? -Seurauksena usein väsymystä, tukkoisuutta, silmien kutinaa ja aivastelua. Tämä vastaavasti ei niin hauskaa enään olekaan.

Ylenpaltinen aivastelu ja niiskuttaminen imevät myös voimia ja kun Helsingin Sanomien mukaan edes antihistamiini ei välttämättä auta allergian oireisiin. Entäpä siinä tilanteessa? Onko todella vain kestettävä ja oltava hieromatta silmiään? -Vastaus on todennäköisesti, kyllä.

Kevään kukkimisvuoden on myös todettu olevan kovin vuosiin.Täytyy siis vain toivoa, että "yläkerrasta" tulisi myös ripauksia vettä laskemaan ilman siitepölypitoisuuksia, jotta elämä pahimmalla allergikolla ei olisi niin tuskaa. Aina löytyy tietenkin apua pedin pohjalta, lääkäristä ja myös parista kotikonstista;
-Älä pidä ikkunoita välttämättä auki
-Pese varsinkin tukkasi nukkumaan mentäessäsi, jotta pöly ei tarttuisi tyynyyn ja näin helpotat oloasi.

Heipparallaa... lehti no:5 on vihdoinkin saatu julkaistuksi. Pahoittelemme viivästystä.
t. Toimitus

P.S. Lehti (=alasivu) no:6 ilmestyy vielä lähiaikoina. Sisältönä on Saksan matkan juttuja.

Lanien jälkitunnelmointia

Olipahan viikonloppu.

Oikein mitään muuta ei voi sanoa viimeisimmistä kolmesta päivästä. Kun koulun juhlasaliin sulkeutuu viikonlopuksi viitisenkymmentä nuorta tietokoneineen nauttimaan tietokonepeleistä ja kaverien seurasta, on meiningissä mukana myös masokistinen sivumaku – ihminen tarvitsee hieman positiivista hulluutta nauttiakseen valvomisesta ja pelaamisesta. Kuten Paulin kirjoittamasta edellisestä, hyvinkin houreisesta postauksesta voi todeta on meininki ollut kova vielä neljän aikaan lauantaiyöstä. Kertailen nyt hieman viikonlopun antimia.

Perjantai alkoi tietokoneiden ja muiden rojujen kasaamisella viikonloppua varten. Tuloksena kolme pöytäkonetta, kolme näyttöä, yksi PlayStation 3, kaksi rattiohjainta ja kaksi sporttikassia johtoja ja vaatteita. Rojut autoon, Seatin keula kohti rakasta opinahjoa ja pöytiä kantamaan. Laneja varten täytyi kemianluokkien ja kuvisluokan pöydät kantaa saliin, lainata musiikinluokasta vahvistin kaiuttimineen ja keittiöstä mikroaaltouuni. Sitten osallistujien tietokoneita varten vedettiin sähköt ja tietoliikenneyhteydet. Enää puuttui osallistujat. Sillä välin kun kävin pikaisesti tankkaamassa kebabbia olivat ensimmäiset lanittajat jo saapuneet paikalle ja porukkaa valui mukavan tasaisesti saliin.

Perjantai-ilta meni verkko-ongelmia ratkoessa ja lopulta Counter-Strikeä pelaillessa. Viime pelikerrasta olikin aikaa jo vuosi ja se näkyi – tiimimme hävisi jokaisen 5on5-pelin melko reippain lukemin. Pelikompojen (= kilpailujen) järjestäminen on muuten melkoisen raskasta hommaa – joukkueiden arpominen, ottelukaavioiden tekeminen, palvelinten virittäminen käyttöön ja pelaajien saaminen palvelimille ei riitä, vaan koko ajan täytyisi olla kuva siitä mitä kullakin palvelimella tapahtuu ja että kuka voitti minkäkin matsin. Rutiinit hioutuvat vuosien mittaan, mutta vieläkään kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti ja aikataulusta jäätiin hieman. Tämä ei kuitenkaan pelaajia tuntunut haittaavan, vaan kaikki olivat tyytyväisiä päästessään pelaamaan puolitosissaan hyvässä seurassa.

Heräsin lauantaiaamuna kymmenen aikaan poikien pukuhuoneen suihkun lattialta. Jumppapatja, tyyny ja makuupussi on varsin toimiva yhdistelmä viiden tunnin yöunien saavuttamiseksi. Noustuani saliin suurin osa lanittajista nukkui vielä, mutta porukka heräili hiljakseen ja puoleenpäivään mennessä kaikki olivat suunnilleen hereillä. Iltapäivällä lanittajat kävivät ruokailemassa mm. paikallisessa pitseriassa, josta sai pitsan kuudella eurolla kämmenselkään lyötyä koulun leimaa näyttämällä. Iltaa kohti porukka kasaantui taas koululle ja kompot jatkuivat. Counter-Strikekin sujui jo paremmin ja 3on3-kilpailussa tiimimme voitti kaksi kolmesta pelistään sijoittuen jaetulle kolmannelle sijalle. Yötä kohti itse kutakin alkoi väsyttää, mutta kompot saatiin kuitenkin pelattua ja parhaat pelaajat selville.

Lanien rankin päivä on ehdottomasti sunnuntai. Tänä aamuna väsytti tolkuttomasti kolmen tunnin unien jälkeen, mutta hereille oli raahauduttava ja valmistauduttava kaiken perjantaina viritellyn purkamiseen. Noin kello 11 mennessä suurin osa lanittajista oli poistunut rakennuksesta ja järjestäjät jäivät suorittamaan epäkiitollista siivous- ja purkuoperaatiotaan. Lanittajien armadasta jäi jäljelle valtava määrä roskia, paljon tyhjiä limsa- ja energiajuomatölkkejä sekä kaikki perjantaina saliin rakennettu. Pöydät tuntuivat ihmeen paljon raskaammilta tänään kuin perjantaina ja tämän vuoksi purkuoperaatio vei jonkin verran kasaamista pidempään. Lattian moppaamisen jälkeen sali jäi siedettävään kuntoon (lukuunottamatta teippijäämiä lattiassa – oppilaskunnan hallitus siivoaa myöhemmin ja pahoittelee aiheutunutta häiriötä), joten järjestäjät saivat lähteä hyvillä mielin kohti kotejaan ja katsomaan Suomen lätkäpeliä telkkarista.

Järjestäjätahon puolesta suuri kiitos kaikille mukana olleille, sillä ilman teitä tapahtuma ei olisi yhtä hieno kuin se oli tänä vuonna. Erityiskiitos myös Petri Laineelle, joka toimi jälleen lanien ”koulun ulkopuolisena vastuuhenkilönä” ja auttoi suuresti järjestelyissä.

Itse olin neljänsillä SYK-LANeillani ja yhtä monetta kertaa jonkinasteisessa järjestelyvastuussa. Todennäköisesti ensi laneilla olen mukana pelkkänä tavallisena lanittajana, joka saa valittaa järjestäjille palomuurin estettyä jonkin pelin pelaamisen tälläisen valituksen kuuntelemisen sijaan. Aika näyttää. Vielä kerran, kiitos kaikille osallistujille.

p.s. Petri Laineen ottamia kuvia tulossa myöhemmin.

p.p.s. WerkkoMeediolla on pian takana 20 000 page viewia. Enpä olisi syksyllä uskonut.

LANit 2

Huh, hyvää ja hikistä aamuyötä ihmiset! Miten viikonloppua voisi paremmin viettääkään? -En tosiaan tiedä.

Tällä hetkellä rupeaa porukka olemaan melko väsynyttä ja tässä parhaillaan pelataan maailman suosituinta ja ainoaa 3D -pilkkipeliä. Valot ovat jo sammuneet, ns. "hiljaisuus" on alkanut ja lähes jokaiselle asialle tulee naurettua. Meno on siis nyt parhaimmillaan, kaikkia väsyttää ja hauskaa on. Onneksi kumminkin rakkaan yhteiskoulumme ilmastointi on buêno ja näin vältymme mahdollisilta pahoinvointikohtauksilta.

Vieressäni istuu yksi toimittajistamme, Topi, joka huutaa "siika!! SIIKA missä sä oot!?" -eli mitä tästä voimme todeta? -sen, että on joko nautittu liikaa kofeiinipitoisia juomia tai ihan oikeasti väsymys painaa päälle.
Noh, mitä sitä arvailemaan. Pääasia, että kalaa tulee ja ensi viikko koulussa on kuin unelma.

Tabbyfanit laneilla

Kuvassa ky(r)nyniska

LANit

Hei ja hyvää huomenta/päivää kaikki werkkomeedion seuraajat!

On taas se aika vuodesta, kun Sysmän Yhteiskoululla tapahtuu jälleen! LANit eli tapahtuma, jossa ihmiset pelaavat tietokonepelejä lähiverkossa, on kerännyt tänä vuonna n. 40+ henkeä. Tästä kiitos kuuluu hyvin organisoidulle werkkomeedion kautta mainostamiselle ja oppilaskunnalle, joka on näiden kaikkien järjestettyjen "pelicombojen" taustalla. Tietokonepelaamisen rinnalla on myös näitä ns. "ihmisten lajejakin", kuten esim. pihasählyä ja pokeria.

Tähän aikaan viimeisimmät ovat jo heräilleet mahdollisilta "yöuniltaan" ja pelaaminen voi näin taas virittyä käyntiin.

Laneilta vielä tulossa jatkojuttuja, kiitos.