Lanien jälkitunnelmointia

Olipahan viikonloppu.

Oikein mitään muuta ei voi sanoa viimeisimmistä kolmesta päivästä. Kun koulun juhlasaliin sulkeutuu viikonlopuksi viitisenkymmentä nuorta tietokoneineen nauttimaan tietokonepeleistä ja kaverien seurasta, on meiningissä mukana myös masokistinen sivumaku – ihminen tarvitsee hieman positiivista hulluutta nauttiakseen valvomisesta ja pelaamisesta. Kuten Paulin kirjoittamasta edellisestä, hyvinkin houreisesta postauksesta voi todeta on meininki ollut kova vielä neljän aikaan lauantaiyöstä. Kertailen nyt hieman viikonlopun antimia.

Perjantai alkoi tietokoneiden ja muiden rojujen kasaamisella viikonloppua varten. Tuloksena kolme pöytäkonetta, kolme näyttöä, yksi PlayStation 3, kaksi rattiohjainta ja kaksi sporttikassia johtoja ja vaatteita. Rojut autoon, Seatin keula kohti rakasta opinahjoa ja pöytiä kantamaan. Laneja varten täytyi kemianluokkien ja kuvisluokan pöydät kantaa saliin, lainata musiikinluokasta vahvistin kaiuttimineen ja keittiöstä mikroaaltouuni. Sitten osallistujien tietokoneita varten vedettiin sähköt ja tietoliikenneyhteydet. Enää puuttui osallistujat. Sillä välin kun kävin pikaisesti tankkaamassa kebabbia olivat ensimmäiset lanittajat jo saapuneet paikalle ja porukkaa valui mukavan tasaisesti saliin.

Perjantai-ilta meni verkko-ongelmia ratkoessa ja lopulta Counter-Strikeä pelaillessa. Viime pelikerrasta olikin aikaa jo vuosi ja se näkyi – tiimimme hävisi jokaisen 5on5-pelin melko reippain lukemin. Pelikompojen (= kilpailujen) järjestäminen on muuten melkoisen raskasta hommaa – joukkueiden arpominen, ottelukaavioiden tekeminen, palvelinten virittäminen käyttöön ja pelaajien saaminen palvelimille ei riitä, vaan koko ajan täytyisi olla kuva siitä mitä kullakin palvelimella tapahtuu ja että kuka voitti minkäkin matsin. Rutiinit hioutuvat vuosien mittaan, mutta vieläkään kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti ja aikataulusta jäätiin hieman. Tämä ei kuitenkaan pelaajia tuntunut haittaavan, vaan kaikki olivat tyytyväisiä päästessään pelaamaan puolitosissaan hyvässä seurassa.

Heräsin lauantaiaamuna kymmenen aikaan poikien pukuhuoneen suihkun lattialta. Jumppapatja, tyyny ja makuupussi on varsin toimiva yhdistelmä viiden tunnin yöunien saavuttamiseksi. Noustuani saliin suurin osa lanittajista nukkui vielä, mutta porukka heräili hiljakseen ja puoleenpäivään mennessä kaikki olivat suunnilleen hereillä. Iltapäivällä lanittajat kävivät ruokailemassa mm. paikallisessa pitseriassa, josta sai pitsan kuudella eurolla kämmenselkään lyötyä koulun leimaa näyttämällä. Iltaa kohti porukka kasaantui taas koululle ja kompot jatkuivat. Counter-Strikekin sujui jo paremmin ja 3on3-kilpailussa tiimimme voitti kaksi kolmesta pelistään sijoittuen jaetulle kolmannelle sijalle. Yötä kohti itse kutakin alkoi väsyttää, mutta kompot saatiin kuitenkin pelattua ja parhaat pelaajat selville.

Lanien rankin päivä on ehdottomasti sunnuntai. Tänä aamuna väsytti tolkuttomasti kolmen tunnin unien jälkeen, mutta hereille oli raahauduttava ja valmistauduttava kaiken perjantaina viritellyn purkamiseen. Noin kello 11 mennessä suurin osa lanittajista oli poistunut rakennuksesta ja järjestäjät jäivät suorittamaan epäkiitollista siivous- ja purkuoperaatiotaan. Lanittajien armadasta jäi jäljelle valtava määrä roskia, paljon tyhjiä limsa- ja energiajuomatölkkejä sekä kaikki perjantaina saliin rakennettu. Pöydät tuntuivat ihmeen paljon raskaammilta tänään kuin perjantaina ja tämän vuoksi purkuoperaatio vei jonkin verran kasaamista pidempään. Lattian moppaamisen jälkeen sali jäi siedettävään kuntoon (lukuunottamatta teippijäämiä lattiassa – oppilaskunnan hallitus siivoaa myöhemmin ja pahoittelee aiheutunutta häiriötä), joten järjestäjät saivat lähteä hyvillä mielin kohti kotejaan ja katsomaan Suomen lätkäpeliä telkkarista.

Järjestäjätahon puolesta suuri kiitos kaikille mukana olleille, sillä ilman teitä tapahtuma ei olisi yhtä hieno kuin se oli tänä vuonna. Erityiskiitos myös Petri Laineelle, joka toimi jälleen lanien ”koulun ulkopuolisena vastuuhenkilönä” ja auttoi suuresti järjestelyissä.

Itse olin neljänsillä SYK-LANeillani ja yhtä monetta kertaa jonkinasteisessa järjestelyvastuussa. Todennäköisesti ensi laneilla olen mukana pelkkänä tavallisena lanittajana, joka saa valittaa järjestäjille palomuurin estettyä jonkin pelin pelaamisen tälläisen valituksen kuuntelemisen sijaan. Aika näyttää. Vielä kerran, kiitos kaikille osallistujille.

p.s. Petri Laineen ottamia kuvia tulossa myöhemmin.

p.p.s. WerkkoMeediolla on pian takana 20 000 page viewia. Enpä olisi syksyllä uskonut.